TANSSIVA ELOKUU 2022

Tanssiva Elokuu 2022 - tanssitapahtuma järjestettiin Pihtiputaan Muurasjärven kylällä 3.8.-19.8.2022. Tanssitapahtuma piti sisällään Talon Tarinoita - tanssiteoksen avoimet harjoitukset, tanssileirin ja Yhteislaulu - ja tanssi iltamat, Vuonna 2022 Tanssiva Elokuu teki yhteistyötä myös Pihtiputaan Rotareiden , taiteilija Virpi Lehdon sekä Koto- hotellin kanssa. Tanssitapahtuma tavoitti kolmesataaa osallistujaa ja tanssileirille osallistui 30 tanssin harrastajaa.

Tapahtumaa toteuttamassa oli meidän koreografien lisäksi äänisuunnittelija ja muusikko Helena Lehmuskero, pukusuunnittelija Siiri Ahonen, leirillä taiteilija ja tanssin opettaja Raisa Pylkkö, Iltamissa yhtyeet: Peräkamarimuusikot sekä trio Ahojäkkärä sekä 16 esiintyjää. Mukana oli myös vapaaehtoisia lipunmyynnissä, liikenteenohjauksessa, roudauksessa sekä tanssileirin muonituksessa. ​

Talon Tarinoita - tanssiteos

Talon Tarinoita- tanssiteos sai ensi-iltansa 6.11 Muurasjärvellä, Harjulinnan salissa. Teos kertoo kolmen äidin surusta ja siitä selviämisestä. Jatkosodan jälkeen inkeriläisiä palutettiin takaisin Neuvostoliittoon, silloin myös erään Muurasjärveläisen perheen tytär vietiin. Teoksen teemat jai aiheet ovat jälleen pelottavan ajankohtaisia. Aloimme työstämään Talon Tarinoita teosta heinäkuussa 2022, teoksen aihe ole tullut tutuksi meille jo kerätessämme muistoja Muurasjärveläisiltä kesällä 2020 ja se oli jäänyt mileenpainuvasti Kirsin mieleen ja hän tiesi jo tuolloin, että aiheeseen tulee tarttua. Päättäessämme syksyllä 2021, että tämä inkeriläistytön tarina tulee olemaan seuraavan kesän taiteellisen teoksen aiheen, emme osanneet arvatakkaan, että keväällä 2022 syttyisi sota Ukrainan ja Venäjän välille.

​Työstäessämme Talon Tarinoita tanssiteosta olemme käsitelleet myös omia pelkojamme ja tuntemuksiamme sotaan liittyen. Koreografioimme ja rakensimme teosta yhdessä tanssijoiden ja äänisuunnitelijan kanssa kuukauden heinä-elokuussa, jonka päätteeksi pidimme yleisölle Muurasjärvellä avoimet harjoitukset. 

Teoksen teemoista syntyneitä kirjoituksia

Työstäessämme tanssiteosta kirjoitimme kuukauden aikana tekstejä esitystä koskettavista aihepiireistä kuten pelosta, surusta, tulevaisuudesta ja sodasta. Kirjoitukset syntyivät hetkessä, ajatuksenvirtaa suraten, joka kerta otimme yhden aiheen ja kirjoitimme siitä viiden minuutin ajan, nostamatta kynää paperista.

Salmen Talo

Salmen talossa, istun penkillä. Naisia, äitejä, tyttäriä, mummoja. Penkkien ääressä saman asian äärellä. Täällä talossa on asunut sukupolvia äitiä, tyttäriä, isiä, poikia. Yhden perheen tytär ryöstetty. Minne hänet on viety ja miksi? Veden kautta vai pöllyävän tien varrelta. Kuinka hirveää on ajatella, että oma tytär vietäisiin. Minä lähtisin perään, huutaen, raivolla, seinien läpi, kulkien kilometrejä, vaikka jalan jos olisi pakko. En voisi elää sen tiedon kanssa, että tyttäreni olisi siellä jossain ja miettisi; rakastettiinko minua? Miksi minä en ollut niin arvokas, että minut olisi haettu takaisin? 

Hakisin takaisin, vaikka väkisin, vai olisinko sittenkään? Olisiko pelko niin valtava, että en uskaltaisi? Yrittäisin unohtaa vaikka niin ei kävisi mitenkään, ei milloinkaan.

Salmen Talo, sen historia, sen tuoksut, materiaalit – ajatus laukkaa nykyhetkeen, historiaan ja tulevaan. 
Ihmiset, historia, miehet, naiset, lapset, kuvat, hajut, hyllyt, potta, emalinen potta. Tytär vietiin huoneesta, jossa oli kolme, vai kaksi, ehkä kolme ikkunaa. Hänet vietiin yöllä, yö on pimeä aika, yöllä voit piiloutua ja yöllä voit toteuttaa asioita mitä päivällä et voisi. Yö, tytär, perhe – perhe on revitty, tytär on anastettu.

Oliko tytöllä letit, oliko hänellä vaalea vai tumma tukka. Oliko hän oppinut jo suomen kielen, oliko hänellä jo ystäviä- hänet vietiin, kukaan ei hakenut häntä takaisin. 

Ajatukseni vilisivät ja muistini virkistyi ja tunsin olevani kuin ennen vanhaan. Olen nähnyt Salmen talon monen monta kertaa ennenkin ja nyt kun olen täällä tuntuu kuin eläisin niiden ihmisten kanssa, jotka silloinkin näissä tiloissa liikkuivat ja tämän pöydän ääressä istuivat, söivät ja joivat ja keskustelivat keskenään. 

Silloin oli porukkaa ja he täällä liikkuivat, vaelsivat huoneesta toiseen etsien omaa paikkaansa. Kaikkialla on talon henki.

Talon Tarinat kertoo tytön / naisen tarinan, henkilökohtaiset kokemukset, tunnetilat, mitä tapahtui vai tapahtuiko? Askeleet äänet, kellon lyönnit, pommikoneet, verhot ikkunoissa. Inkeriläisyys, itkuvirret, kulttuuriperimä. 

Ihminen kaiken keskellä, ihminen yksin, kylmä pimeä.

Lämmin kirkas valo jostain, vielä joskus kaikki tulee olemaan paremmin. Näin on pakko olla. Aikaa on paljon, aika kuluu. Kuulen ääniä, kuulen hiljaisuuden. ​

Pelko

Miten tämä maailma, pysyykö pystyssä, romahtaako, riittääkö kaikille ruokaa, juomaa ja terveydenhuoltoa? Pysytäänkö terveinä itse, perhe, kaikki läheiset ja ystävät? Pysyykö Putin aisoissa, tuhoaako kaiken vai joko hänet saataisiin päiviltä? Kuinka paljon löytyy samanlaisia kahjoja? 

Palan roihuan, sieluni levoton purkautuu, muuttuu itkuksi, ahdistukseksi, päätän paeta. 

Pelon tiloja, pelko tuntuu kehossa vatsassa. Tulee kylmä ja levoton olo. Mikä tähän avuksi? Pelotus. Pelkääminen lamauttaa, tai sitten se saa aistit liikkeelle, varotoimet aktivoituu. Valpastuu. Toisaalta toiset menevät pimeään huoneeseen ikkunat ja ovet tilkittyinä, pyrkivät äänettömyyteen, pyrkivät olemaan näkymättömissä. 

Mitä minä pelkään? No läheisten puolesta, miten juuri lapset pärjää elämässä, miten eri tilanteet hoituvat, onko heillä kaikki hyvin. Välillä myös miehen puolesta, miten hän voi, kun miehet ei puhu mitään? Olen aika rohkea, menen omia pelkoja päin. Siksi en kovin osaa pelätä itseni puolesta. No korkealta minua ei saa hyppäämään.

Missä pelko tuntuu? Sydämessä, päässä, kaikkialla. Kun pelkään jalat menevät veltoiksi, silloin ei pysty pakenemaan, eli jos pahimman mahdollisen tapahtuessa, minä jähmettyisin, kai. Tai sitten juoksisin raskailla jaloillani. 

Venäjä on luonut uutta pelkoa, kollektiivista pelkoa. Entä jos sama tapahtuisi täällä, jos mekin joudumme pakenemaan? Silloin etsisin lapset ja perheen ja veisin meidät turvaan. Ti ainakin tyttären ja lapsen lapset, miehet joutuisivat puolustus hommiin. 

Sota

Sota on aina iso haaste mihin se kohdistuu, se luo pelkoa muihinkin, tarkoitan naapurimaihin, joka tällä hetkellä koetaan Suomessakin, vaikka ei kohdistuisi suoraan Suomeen. Perheet ennen kaikkea lapset ja naiset joutuvat pakenemaan. 

Sota mitä se on? Se on tuhoa, se on kuolemaa. Haavoittumista, tuskaa, pelkoa, pettymystä, nälkää, janoa, epätoivoa, vangituksi tulemista, toivottomuutta, Väärää. Pelottavaa. Tuskaa, huolta, epätoivoa tulevaisuudesta, sekasortoa ja luonnonkatastrofi ja toivottomuutta. 

Miehet juoksevat metsässä huitovat, pyssyt paukkuvat, jossain tykkitulitus kaataa isoja puita. Nälkää, kylmää märissä vaatteissa, väsymystä, huoli myös kotiin jäänestä perheistä, miten he selviävät?  Sota leviää ja ulottuu siviileihin, joudutaan lähtemään pakoon omasta tutusta rakkaasta kodista. Vai tärkeimmät tavasta pakataan mukaan.
Kaikki tuttu ja turvallinen on menetetty. 

Sota syttyi kaksi viikkoa sitten, äiti kävi jostain hakemassa ruokaa, sillä välin minä ja sisko leikittiin pyörtymisleikkiä. En saanut yöllä unta, kun kuulin joka paikasta pauketta ja räiskettä. Sit pommi osui sit illalla siihen samaan kauppaan mistä äiti haki ruokaa. ​

Sota- sodassa on jokainen, miehet, naiset, lapset- he, me, te. Ihmiset ovat sodan uhreja, ihmiset ovat sodan synnyttäjiä. Sodassa valta taistelee, sodan pelikentällä, valta vaihtuu, vahvistuu ja lakastuu. Sodalla on monenlaiset kasvot, kylmät, suorat, kierot, maaniset. Miesten valtapeli, naisten valtapeli. Sota tuhoaa ja runtelee, maat köyhtyvät, pienet ihmiset köyhtyvät. Suurmahdit, rikkaat poliitikot rikastuvat lisää. Aika harva uskaltaa sanoa sanoin vastaan. Asein hyökätään. Hyökkäys, väijytys, tuho, mitä sitten, mihin se loppuu? Mikä on päätepiste? 

Sota, taso, asot, osta, sota, syy, oma, täh, aha.

Sota-aikana kaikki pakeni, uhrit kohteesta, jonnekkin muualle. Sodan aikana tulee paljon pakolaisia eri maihin. Kun on sota kaikki pysyy kotona. Pommeja tulle, talot palavat, kaupat ja koulit palaa ja nyt vain tuhkaa.

Yhteistyö kuvatatiteilija Virpi Lehdon sekä Koto-hotellin kanssa

Kuvatatiteilija Virpi Lehto otti meihin yhteyttä talvella 2022 ja ehdotti yhteistyötä kanssamme. Hän oli järjestämässä taidenäyttelyä Pihtiputaan Koto-hotellille ja ehdotti että esiintyisimme hänen kanssa hotellilla. Ehdotiimme, että voisimme tuoda Koto-hotellille otteita Talon Tarinoita esityksestä. Niinpä viimein 19.8 esitimme version Talon Tarinoita esityksestä, tanssimme teoksen neljän esiintyjän ja muusikon voimin, esiintyessämme saman aikaisesti Lehto maalasi taideteosta symbioosissa tanssiteoksen liikkeiden, teemojen ja tunnelman kanssa. 

Tanssileiri

Tanssiva Elokuu 2022- tanssileiri toteutui viiden päivän kokonaisuutena, jossa oli tarjolla tunteja lapsille, nuorille, aikuisille ja eläkeläisille; tanssista kiinnostuneille osallistujille. Osallistujilla ei tarvinnut olla aiempaa kokemusta leirillä tarjottavista tanssilajeista: nykytanssista, baletista, flamencosta tai tanssi-improvisaatiosta. Meille oli tärkeää myös rakentaa muutama yhteinen tunti, joissa jokainen leirille osallistuva pääsisi tanssimaan samalle tunnille ja jakamaan yhteinen tanssikokemus eri-ikäisten kanssa.

Leirillä oli mukava tunnelma ja eritystä kiinnostusta herätti leirin uusin tanssilaji flamenco, tunnilla koputeltiin  ja tunnelmoitiin lähes kahdenkymmenen oppilaan voimin. Leiri päättyi yhteisiin jameihin jossa esitettiin myös leirin aikana tehtyjä koreografioita ja tanssisarjoja. 

Iltamat 

Tanssiva Elokuu 2022 järjesti myös Yhteislaulu ja -tanssi iltamat. Iltamien upeana avauksena nähtiin tanssileirin nuorimpien osallistujien tekemät koreografiat. Sen jäkeen ohjelmasta otti kopin Helena Lehmuskero säestäen yhteislauluja ikivihrein sävelin. Iltamissa esiintyi myös kaksi uutta yhtyettä, joiden tahtiin yleisö osallistui tanssien. Osallistujia oli runsaasti noin 60 osallistujan verran. 

Liikennebaletti

Meillä oli ilo olla myös mukana Pihtiputaan rotareiden järjestämässä valtakunnallisessa moottoripyöräilijöiden tapahtumassa lauantaina 13.8 klo 9.30 Sallilan torilla. Teoksen innoittajana on ihmisten ja moottoripyöräilyn välinen hauras suhde. Torilla esiintymässä oli 16 tanssijaa sekä moottoripyöräilijä pyöränsä kanssa, Moottoripyörä oli osana rakentamassa teoksen äänimaisemaa sekä virittämässä teoksen tunnelmaan.